Arkipäivän maantie

Huimaa vauhtia ylös avaruuteen, hurja pudotus pimeään.. Elämän ja kuoleman järjestys ravisteltu pois ikiaikaiselta radaltaan.. elämä, kuolema, elämä!
Eihän se luonnossa ole mitenkään ihmeellistä, kuoleman jälkeen tulee aina uusi elämä, uusi kevät.
Syksyllä hankittu passiflora kukki runsain, rikkain kukinnoin.Hienonhienot sirot kukat kohottivat itsetietoisina päätään, huojuivat keimaillen, sitten hitaasti kuivuivat, kuihtuivat. Nuputkin putosivat, mykkyräisinä. Kannoin lehtiä varisevan kasvin kellarinnurkkaan. Kaadoin mukillisen vettä ruukkuun kun satuin muistamaan. Kun kevätauringon säteet alkoivat ulottumaan nurkassa nyhjöttävään risukasaan, tapahtui hiljainen ihme. Hennonvihreät versot alkoivat työntymään valoa kohti.

Luonnossa sellasta tapahtuu jatkuvasti, mutta ei ihmiselämässä - meinasin kirjoittaa. Mutta tapahtuuhan toki.

Elämän taitekohtia ei aina edes tajua, ennen kuin on kulunut jonkin verran aikaa. Suuret ihmeet tulevat hyvin harvoin rumpuja paukuttaen. Useimmiten ne vain ovat siinä, silmiemme edessä, ja vie aikaa, ennekuin asian edes tajuaa.
Aivan kuin opetuslapset Emmauksen tiellä, saatamme mekin olla niin kiinni arkipäivässä, että voimme seisoa ihmeen edessä, ymmärtämättä, näkemättä sitä ihmeeksi.

Eräs tällainen on rakkauden ihme. Uuden elämän ihme. Uudelleen aloitetun elämän ihme.
Arkipäivän tavalliset tapahtumat nähtynä uusin silmin. Juuri minä, juuri sinä, juuri tässä ja nyt!
Siinä ei ole mitään itsestäänselvää.

Tämä päivä, tämä hetki, tämä tunne, muuttolinnun riemukas laulu, nurkkaan hylätyn kukan vihreät versot, rakkauden ihme ihmisten sydämissä. Mikroskooppista ja astronomista. Jumalan kärsimys, kuolema ja uusi elämä. Pääsiäisen ihme.
Minun edestäni, sinun edestäsi, kauan sitten ja tänään.

Verkligheten ikapp

Tillbaka i Emmaboda efter en resa till Stockholm. Reste med dottern, kom tillbaka utan. 

Det blev ingen roadtrip, det var vi båda för trötta för. Det blev tåget. Vi bodde hos min stockholmsbästis, det var avsked hejdå och goodbye med släkt och vänner, tårar och lyckoönskningar. Sedan flög min vackra kloka fina dotter iväg. Och det är precis så det ska vara, ju, men nu skriver jag inte mer just nu.