Lumeen rakastunut

Tänään kävin hiihtämässä! Täällä Smoolannissa ei ole ollut juurikaan lunta, se vähäinen mikä on satanut on saman tien sulanut pois. Mutta nyt, viime viikolla tuli jonkin verran lunta, ja sopivasti miinusasteita ("pahimmillaan  -4..!) joten tekivät tuonne parin kilometrin päähän ladut.
Sinne!
Kauan sitten viimeksi, mutta ei näitä "ruumiintaitoja" unohdeta niin vaan. Sieltä se potku löytyi, ja sauvoin lenkin, joka oli ehkä kolmisen kilometriä, hikeä tippuen. Aivan liian lämpimät vaatteet päällä.
Suihkussa käytyäni istahdin tietokoneen äärelle, ja sattumoisin löysin kivan youtube-filminpätkän eläimistä lumisissa maisemissa. Kuinka kaunista lumi onkaan!
Muistan olleeni lumettomina talvina -sellaisia täällä on aika usein...- kuin kipeä, kuin poissa raiteiltani. Kai se on jossain geeneissä, että talvella pitää olla lunta. Muuten ei se kevätkään tunnu "oikealta".
Joskus olen ihan vakavissani miettinyt että tulisin viettämään vanhuusvuoteni jossain lämpimässä maassa. Tuollaisia sitä kai miettii, kun talvi on ollut epätavallisen pitkä...
Nyt en ole enää niin varma, olisiko se unelma ollenkaan toteuttamisen arvoinen.
Olin vuosi sitten käymässä Filippiineillä, ja siellä ei ollut koskaan, ei kertaakaan, edes v i i l e ä ä, aina vain yhtä lämmintä. Kotiin palattuani istuin takapihalla silittelemässä kuuraisia heinänkorsia..
No, se kaihoilu meni kyllä aika äkkiä ohi.
Mutta kuitenkin. Neljä vuodenaikaa on meille, täällä pohjolassa, annettu. Eikö se olekin i h a n a a!

Murhekuoppa ja unihiekka

Istun täällä Erstan hotellissa, näköala on Tukholman mahtavin! Ikkunastani näen Vikin Linen isot punavalkoiset laivat, aamuisin ja iltaisin tulevat ja lähtevät, ja huomeniltana minäkin lähden seilaamaan.
Vähän monenlaisin tunnelmin lähden matkaan.
Olen ollut nyt kaksi päivää tällä "taikaterapia"-kurssilla, höpsis, saan lakata kutsumasta sitä niin, siis lyhytterapia-kurssilla olen ollut; sitä Ben Furmanin juttua, jos olen asian oikeen käsittänyt: hän vaikuttaa olevan alan uranuurtaja Suomessa. Viisas mies.
Kaksi yöta Tukholmassa, kaksi unetonta yötä.
Ja huoli isosiskosta, jota menen kattomaan Suomeen.
Nämä jutut siis painavat päälle.
Terapia-juttu on sellainen hyvä, kiva, positiivinen osa elämääni! Se on todella minun juttuni.

Nuo toiset, nimeämäni asiat taas huolestuttavat.

No, kaikki ajallaan.

Tämä Lyhytterapia on muuten sellaista suomalaiselle sopivaa juttua!
Nimittäin, ihmisiä kannustetaan ottamaan sisu esille!
Ei elämä ole aina niin helppoa, mutta sopivalla kannustuksella voi ehkä nähdä asioita vähän eri tavalla, ja päästä irti huoli- ja murhekuopasta. Terapeutin homma on valottaa vähän uutta näkymää, ja ehkäpä saada värit näyttämään vähän kivemmilta, ja auttaa ihmistä hoksaamaan tikapuut, jos puhutaan symbolisesti.

No niin, aika painella yöpuulle, tai no, tuohon mukavaan pehmeään petiin pötköttämään ja odottelemaan Nukku-Mattia. Toivottavasti se löytää tänne tänä yönä, ja heittää oikeen kunnon annoksen unihiekkaa!

Taikaterapiaa!

Juna nielee lumisia kiskoja hurjalla vauhdilla. Siis: junaliikenne toimii, myrskystä huolimatta. Täällä Ruotsissa on riehunut Egoniksi nimetty talvimyrsky. Puita lojuu pitkinpoikin siellätäällä, mutta ei lainkaan Gudruniin verrattavissa tämä Egon. Gudrun oli vuoden 2005 tammikuunmyrsky. Kymmenen vuotta on kulunut, mutta sitä itkee metsänomistajat vieläkin.

Siis, olen reissun päällä. Matkalla koti-Vissefjärdasta Tukholmaan. Volbit kuulokkeissa. Eli vauhdikasta menoa! Olen menossa Tukholmaan Lösningsfokus-kurssille, eli.. hmm. Ratkaisukeskeinen lyhytaikaterapia. Tuon kun lukee nopeasti niin siitä tulee taikaterapia, ja ei se kai ole ihan hassu vertaus. Eihän siinä ihmeitä tehdä, mutta ote on aivan eri kuin esim freudilaisessa terapiassa. Siis, kohtaaminen on toisenlaista. Tässä jutussa nähdään ihminen itse oman elämänsä experttinä. Ja joka kohtamisessa on oma taikansa!
Harmi, nyt näin, että tämä nimike oli svetisismi, Suomessa puhutaankin lyhytterapiasta. Annan nyt olla, kun sain tuohon tuon "taian" mukaan!
Minulla on pussissa mukana logoterapiaa myös, ja näiden kahden opin avioliitto on erittäin onnellinen!

Pikkupyrähdys Suomen puolelle on myös mukana suunnitelmakuvioissa...

Laskin tässä, että olen asunut Ruotsissa yli kolmekymmentä vuotta.
Tätänykyä tituloin itseäni ruotsinsuomalaiseksi. Eli suomalainen, joka asuu Ruotsissa. Suomenkielinen. Ruotsinkielinen. Naimisissa ruotsalaisen kanssa. Joten meillä on kivaa, kun katsellaan jääkiekkoa, tai yleisurheilua.. Kivaa, tai ÄÄNEKÄSTÄ!

Kiva mennä käymään Tukholmassa! Menen illalla poikani kanssa ulos syömään, hän asuu siellä, on asunut aina - siellä syntynyt ja kasvanut. Oli aikuinen, kun muutin Smoolantiin.

No, tässä tämä juttu tältä kertaa.
Pitäisköhän laittaa jonkinlainen kuva mukaan..? Ja mitenhän se tapahtuu..

No, joko onnistuin tai en, joko saat nähdä kuvan tai sitten et. :-) (Onnistui! Siitä tuli peräti selfie..)

Hyvää päivänjatkoa!