Rakastakaa toisia niinkuin itseänne, sanotaan.
Mitä se oikeastaan pitää sisällään? Rakastakaa ja
kunnioittakaa toisia ihmisiä, se on helpompi ymmärtää, siinä on jonkinlainen
ylhäs kaiku.
Rakasta itseäsi, se kuullostaa omahyväiseltä ja
egoistiselta. Ja myös jotenkin tähän aikaan kuuluvalta. Epäsolidaariselta. Ensin
on katsottava omaa etuaan. Mitä voittoa saan tästä asiasta? Tai on
saatava vartin verran kunniaa, niinkuin sanotaan selityksenä että nöyrytys-tv:n
ohjelmiin on niin paljon hakijoita. Täällä Ruotsissa Idol-ohjelman hakuun on kiemurtelevat jonot tv studioiden edessä. Ja kauhistelemme kun ihmiset
saavat raakoja kommentteja tuomaristolta. Ja kauhistelemme myös sitä, että eikö tuo ole koskaan kuullut totuuden sanoja, kun joku ottaa todellisia sorasointuja.
Tarkoittaako itsensä rakastaminen sitä, että
hyväksyy itsensä sellaisena kuin on?
Kyllä ja ei. On rakkaudellista nähdä itsensä
sovinnollisessa valossa. Eikä se tarkoita sitä, että näkisi kaiken
positiivisenä ja hyväksyttävänä. Vaan että näkee koko kuvan. Todella näkee
itsensä, sekä hyvät että huonot puolet, ja yrittää korjata niitä ominaisuuksia,
jotka eivät ole niin hyviä. Ei itsensä rakastaminen tarkoita, että hyväksyy
kaiken. Mutta että näkee koko kuvan, ymmärtämyksellä.
Itsensä rakastaminen ei ole ollenkaan sama asia
kuin itserakkaus. Itserakkaus-sanalla on negatiivinen kaiku; egoistinen, itsekäs ihminen on itserakas.
Itsensä rakastaminen tarkoittaa että antaa itselleen arvon ja kunnioittaa
itseään, luottaa tunteisiinsa ja
kuuntelee sisäistä ääntään. Pysähtyy ajattelemaan, ennenkuin tekee
päätöksen. Ei asetu ovimatoksi, eikä myöskaään tee toisista ovimattoja. Itsensä
rakastaminen tarkoittaa myös että pitää huolta itsestään ja kunnioittaa omia
rajojaan.
Kun omat rajat ovat kunnossa, ihminen näkee myös toisten rajat, hyväksyy ne ja kunnioittaa niitä.
Kun ihminen näkee itsesä rakkaudellisin katsein, näkee hän myös toiset myötäelämyksellä.
Itsensä arvostamiseen kuuluu myös tietoisuus, että
meillä on aina valinta. Joka tilanteessa. Jos jätämme valitsemasta, on sekin
valinta. Viktor Frankl sanoi viisaasti, että jopa aivan äärimmäisessä tilanteessa
voimme valita ja silloin on kyse omasta asennoitumisestamme. Voimme lyödä tai
halata, irvistää tai hymyillä. Hylätä tai hyväksyä.
Joten: rakasta itseäsi. Se on hyvä alku.