Olenpa ollut laiska kirjoittamaan. Kesäkin on mennyt siitä vaan, päivästä toiseen. Kuumaa, kuumempaa ja sitten ukkosta.
Lomalla olin pari viikkoa.
Asun Smoolannissa miehen ja kahden kissan kanssa. Työpaikkani on sellainen nuorisolle suunnattu taide-/valokuvataide-/opintopiiri-/tapaamispaikka-kahvila + peliluola. Siis me tehdään kaikenlaista edelliseen luetteloon liittyvää + tarvotaan metsässä vielä kaikenlisäksi. Ja tuo "peliluola" ei ole ollenkaan niin paheellista kuin miltä se kuullostaa. Kerron vähä kerrassaan, sillä muuten tästä tulee vaan jonkinlainen esittely, eikä se ole minun tarkoitukseni.
Olen kotoisin Pohjanmaalta, ja heti kun kynnelle kykenin, lähdin vauhdilla Tukholmaan. Tarkoitus oli olla siellä ensin kesätöissä, se venyi vuodeksi ja sitten olinkin jo tavannut mieheni ja sille reissulle siis jäin ja meneehän se elämä tälläkin tavalla. Vaikka en olisi koskaan uskonut, että minusta tulisi "ruosu", siis ruotsinsuomalainen! Aika jännä juttu, että sieltä pohjanmaalta kun lähdin, en myöskään olisi koskaan arvannut, että tulisin myöhemmin valitsemaan samankokoisen ja samantapaisen paikan tyttäreni kasvuympäristöksi..!
Nyt han on 19 vuotta ja heti kun koulusta pääsi, pakkasi laukkunsa niin nopeasti kuin vain voi, ja paineli vauhdilla - New Yorkiin...!
Mitä äiti edellä ja niin pois päin. En moiti yhtään, ihan oikeen on matkustella nuorena. Mutta hän EI saa jäädä sille tielle!
Elokuun ilta-aurinko on laskemassa ja pian nousee super-kuu taivaalle. Ennemuinoin olivat elokuun kuut keltaisia ja hipoivat puidenlatvoja, tämä on kuin mikäkin valonheitin ja killittää keskellä taivasta.
Vai onkohan muistissa vikaa..?
Kaikkea vanhaa sitä kai on taipumus romantisoida, ja muistikuvat ovat kyllä monesti käyneet aika monet kauneusleikkaukset läpi..!
Kun ihmiset sanovat, että asiat olivat paremmin joskus aikaisemmin, sanon, tai ainakin ajattelen, että enpä usko tuota. Mikään ei ole koskaan ollut paremmin kuin nyt - elät parasta aikaasi! - Joo mutta silloin olin terve.. saatat sanoa. Ja sehän on tietysti totta, terveys on parempaa kuin sairaus. Mutta olet varmasti viisaampi nyt. Ja koska luet tätä, niin silmäsi toimivat. Tai jos kuuntelet: korvasi toimivat.
Tällaisia minä mietiskelen illan tullessa.
Kissa, joka omistaa talon jossa asun (omasta mielestään), haluaa sisälle, ja rapsuttelee vaativasti ikkunaan. Joo joo, tullaan!
Ja tämä päivä on suunnilleen tässä.
Nähdään!
