Iltamietteitä lahdentakaa

Olenpa ollut laiska kirjoittamaan. Kesäkin on mennyt siitä vaan, päivästä toiseen. Kuumaa, kuumempaa ja sitten ukkosta.
Lomalla olin pari viikkoa.
Asun Smoolannissa miehen ja kahden kissan kanssa. Työpaikkani on sellainen nuorisolle suunnattu taide-/valokuvataide-/opintopiiri-/tapaamispaikka-kahvila + peliluola. Siis me tehdään kaikenlaista edelliseen luetteloon liittyvää + tarvotaan metsässä vielä kaikenlisäksi. Ja tuo "peliluola" ei ole ollenkaan niin paheellista kuin miltä se kuullostaa. Kerron vähä kerrassaan, sillä muuten tästä tulee vaan jonkinlainen esittely, eikä se ole minun tarkoitukseni.
Olen kotoisin Pohjanmaalta, ja heti kun kynnelle kykenin, lähdin vauhdilla Tukholmaan. Tarkoitus oli olla siellä ensin kesätöissä, se venyi vuodeksi ja sitten olinkin jo tavannut mieheni ja sille reissulle siis jäin ja meneehän se elämä tälläkin tavalla. Vaikka en olisi koskaan uskonut, että minusta tulisi "ruosu", siis ruotsinsuomalainen! Aika jännä juttu, että sieltä pohjanmaalta kun lähdin, en myöskään olisi koskaan arvannut, että tulisin myöhemmin valitsemaan samankokoisen ja samantapaisen paikan  tyttäreni kasvuympäristöksi..!
Nyt han on 19 vuotta ja heti kun koulusta pääsi, pakkasi laukkunsa niin nopeasti kuin vain voi, ja paineli vauhdilla - New Yorkiin...!
Mitä äiti edellä ja niin pois päin. En moiti yhtään, ihan oikeen on matkustella nuorena. Mutta hän EI saa jäädä sille tielle!
Elokuun ilta-aurinko on laskemassa ja pian nousee super-kuu taivaalle. Ennemuinoin olivat elokuun kuut keltaisia ja hipoivat puidenlatvoja, tämä on kuin mikäkin valonheitin ja killittää keskellä taivasta.
Vai onkohan muistissa vikaa..?
Kaikkea vanhaa sitä kai on taipumus romantisoida, ja muistikuvat ovat kyllä monesti  käyneet aika monet kauneusleikkaukset läpi..!
Kun ihmiset sanovat, että asiat olivat paremmin joskus aikaisemmin, sanon, tai ainakin ajattelen, että enpä usko tuota. Mikään ei ole koskaan ollut paremmin kuin nyt - elät parasta aikaasi! - Joo mutta silloin olin terve.. saatat sanoa. Ja sehän on tietysti totta, terveys on parempaa kuin sairaus. Mutta olet varmasti viisaampi nyt. Ja koska luet tätä, niin silmäsi toimivat. Tai jos kuuntelet: korvasi toimivat.
Tällaisia minä  mietiskelen illan tullessa.
Kissa, joka omistaa talon jossa asun (omasta mielestään), haluaa sisälle, ja rapsuttelee vaativasti ikkunaan. Joo joo, tullaan!
Ja tämä päivä on suunnilleen tässä.
Nähdään!

Arkipäivän maantie

Huimaa vauhtia ylös avaruuteen, hurja pudotus pimeään.. Elämän ja kuoleman järjestys ravisteltu pois ikiaikaiselta radaltaan.. elämä, kuolema, elämä!
Eihän se luonnossa ole mitenkään ihmeellistä, kuoleman jälkeen tulee aina uusi elämä, uusi kevät.
Syksyllä hankittu passiflora kukki runsain, rikkain kukinnoin.Hienonhienot sirot kukat kohottivat itsetietoisina päätään, huojuivat keimaillen, sitten hitaasti kuivuivat, kuihtuivat. Nuputkin putosivat, mykkyräisinä. Kannoin lehtiä varisevan kasvin kellarinnurkkaan. Kaadoin mukillisen vettä ruukkuun kun satuin muistamaan. Kun kevätauringon säteet alkoivat ulottumaan nurkassa nyhjöttävään risukasaan, tapahtui hiljainen ihme. Hennonvihreät versot alkoivat työntymään valoa kohti.

Luonnossa sellasta tapahtuu jatkuvasti, mutta ei ihmiselämässä - meinasin kirjoittaa. Mutta tapahtuuhan toki.

Elämän taitekohtia ei aina edes tajua, ennen kuin on kulunut jonkin verran aikaa. Suuret ihmeet tulevat hyvin harvoin rumpuja paukuttaen. Useimmiten ne vain ovat siinä, silmiemme edessä, ja vie aikaa, ennekuin asian edes tajuaa.
Aivan kuin opetuslapset Emmauksen tiellä, saatamme mekin olla niin kiinni arkipäivässä, että voimme seisoa ihmeen edessä, ymmärtämättä, näkemättä sitä ihmeeksi.

Eräs tällainen on rakkauden ihme. Uuden elämän ihme. Uudelleen aloitetun elämän ihme.
Arkipäivän tavalliset tapahtumat nähtynä uusin silmin. Juuri minä, juuri sinä, juuri tässä ja nyt!
Siinä ei ole mitään itsestäänselvää.

Tämä päivä, tämä hetki, tämä tunne, muuttolinnun riemukas laulu, nurkkaan hylätyn kukan vihreät versot, rakkauden ihme ihmisten sydämissä. Mikroskooppista ja astronomista. Jumalan kärsimys, kuolema ja uusi elämä. Pääsiäisen ihme.
Minun edestäni, sinun edestäsi, kauan sitten ja tänään.

Verkligheten ikapp

Tillbaka i Emmaboda efter en resa till Stockholm. Reste med dottern, kom tillbaka utan. 

Det blev ingen roadtrip, det var vi båda för trötta för. Det blev tåget. Vi bodde hos min stockholmsbästis, det var avsked hejdå och goodbye med släkt och vänner, tårar och lyckoönskningar. Sedan flög min vackra kloka fina dotter iväg. Och det är precis så det ska vara, ju, men nu skriver jag inte mer just nu. 

Pyhäaamun mietteet 3 Rakasta itseäsi

Rakastakaa toisia niinkuin itseänne, sanotaan.

Mitä se oikeastaan pitää sisällään? Rakastakaa ja kunnioittakaa toisia ihmisiä, se on helpompi ymmärtää, siinä on jonkinlainen ylhäs kaiku.

Rakasta itseäsi, se kuullostaa omahyväiseltä ja egoistiselta. Ja myös jotenkin tähän aikaan kuuluvalta. Epäsolidaariselta. Ensin on katsottava omaa etuaan. Mitä voittoa saan tästä asiasta? Tai  on saatava vartin verran kunniaa, niinkuin sanotaan selityksenä että nöyrytys-tv:n ohjelmiin on niin paljon hakijoita. Täällä Ruotsissa Idol-ohjelman hakuun on kiemurtelevat jonot tv studioiden edessä. Ja kauhistelemme kun ihmiset saavat raakoja kommentteja tuomaristolta. Ja kauhistelemme myös sitä, että eikö tuo ole koskaan kuullut totuuden sanoja, kun joku ottaa todellisia sorasointuja.

Tarkoittaako itsensä rakastaminen sitä, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on?

Kyllä ja ei. On rakkaudellista nähdä itsensä sovinnollisessa valossa. Eikä se tarkoita sitä, että näkisi kaiken positiivisenä ja hyväksyttävänä. Vaan että näkee koko kuvan. Todella näkee itsensä, sekä hyvät että huonot puolet, ja yrittää korjata niitä ominaisuuksia, jotka eivät ole niin hyviä. Ei itsensä rakastaminen tarkoita, että hyväksyy kaiken. Mutta että näkee koko kuvan, ymmärtämyksellä.

Itsensä rakastaminen ei ole ollenkaan sama asia kuin itserakkaus. Itserakkaus-sanalla on negatiivinen kaiku; egoistinen, itsekäs ihminen on itserakas.

Itsensä rakastaminen tarkoittaa että antaa itselleen arvon ja kunnioittaa itseään, luottaa tunteisiinsa ja kuuntelee sisäistä ääntään. Pysähtyy ajattelemaan, ennenkuin tekee päätöksen. Ei asetu ovimatoksi, eikä myöskaään tee toisista ovimattoja. Itsensä rakastaminen tarkoittaa myös että pitää huolta itsestään ja kunnioittaa omia rajojaan.

Kun omat rajat ovat kunnossa, ihminen näkee myös toisten rajat, hyväksyy ne ja kunnioittaa niitä. 

Kun ihminen näkee itsesä rakkaudellisin katsein, näkee hän myös toiset myötäelämyksellä.

Itsensä arvostamiseen kuuluu myös tietoisuus, että meillä on aina valinta. Joka tilanteessa. Jos jätämme valitsemasta, on sekin valinta. Viktor Frankl sanoi viisaasti, että jopa aivan äärimmäisessä tilanteessa voimme valita ja silloin on kyse omasta asennoitumisestamme. Voimme lyödä tai halata, irvistää tai hymyillä. Hylätä tai hyväksyä. 

Joten: rakasta itseäsi. Se on hyvä alku.

PADAMMM!

I dag är det en underbar och ljuvlig PADAMM-dag! Lätet från två tunga morgontidningar som dunsar ner på täcket...och så kan man ligga och dra hur lääänge man vill, och läsa och om smått och stort från när och fjärran. Med de tunga tidningarna ligger det nuförtiden också två brödbullar, de är nybakta och doftar helt underbart....
Ja, det är ju städdag och det ena andra och tredje ska uträttas hemmavid..lite senare...

Go lördag, gott folk!

Pyhäaamun mietteet 2

Tuntuuko sinusta joskus siltä kuin eläisit jatkuvassa odotuksen tilassa?

Kunpa jo olisi ilta tai aamu tai perjantai tai maanantai tai varsinkin nyt, huomaan useinkin toivovani, että kevät jo tulisi pian! Sitä todella kaipaa valoa ja lämpöä! Tai ehkäpä istutkin jossakin lämpimässä maassa, ja todellakin kaipaat lunta ja kylmää – mikä täällä kalseassa pohjolassa, tuntuu aivan merkilliseltä toiveelta. Vaan muistan toki itsekin kaivanneeni lunta niin että olin melkein kipeä, yhtenä talvena, kun oli ollut pari lumetonta talvea peräkkäin.

Monesti ovat odotuksen aiheet vielä riippuvaisia monista eri tekijöistä, aivan kuin pitkinä ketjuina. Jos tapahtuisi näin niin sitten voisi käydä niin ja siitä seuraisi tämä asia, jota toivon.

On aika rankkaa elää sillä tavalla, aivan kuin puoliliekillä, koska ne ihanteelliset olosuhteet nyt eivät vielä ole sattuneet kohdalleen.

Oletko kuullut sanottavan, että se mitä oikein sydämensä pohjasta toivoo, tulee tapahtumaan?

Onko sinulla kokemusta siitä?

Lapsena ollessa, kun oikeen oli jotain toivonut, ja sitten sen sai lahjana vanhemmilta, voi sitä iloa! Ja jotenkin juuri se, että sitä lahjaa oli saanut odottaa, antoi ilolle syvyyttä, se oli sitäkin suurempaa.

Juttelin erään naisen kanssa. Hän on vuosikausia ollut sairaana. Kipuja ja vaikeuksia ja suruja  on ollut monella tavalla hänen elämässään. Hän ei puhu paranemisesta, jollakin tavalla hän on oppinut elämään sairautensa kanssa. Ihmisellä on oltava kärsivällisyyttä, hän sanoi. Hän oli kuullut puhuttavan eräästä klinikasta, jossa hoitomenetelmät olivat vähän erilaiset kuin mitä hän tähän mennessä oli kokenut, ja kotilääkäri oli luvannut kirjoittaa hänelle sinne lähetteen. Hän odotti ja toivoi sinne pääsyä.

Hän on ihminen, jolla on aina aikaa kuunnella. Valoisa ja lohduttava. Hän on ollut suurena tukena monelle ihmiselle, ja moni on tarvinnut hänen apuaan.

Ehkäpä juuri se, että hän on kokenut niin paljon vastoinkäymisiä, on antanut hänelle viisautta ja ymmärtämystä.

Joskus myös tapaa ihmisiä, jotka ovat katkeroituneet elämässään. Asiat ovat aina huonosti, olivat ne miten tahansa. Lasi on aina puolityhjä, eikä puolitäysi.

Paljon on kiinni omasta asenteestamme. Niin kuin sanotaan: ei se siitä ole kiinni miten asiat ovat, vaan siitä, miten ne ottaa.

Viktor Frankl, logoterapian perustaja sanoi: meillä on aina vapaus valita. Jos emme voi muuttaa olosuhteita, voimme muuttaa suhtautumistamme. Nähdä asiat uudella tavalla.

Elämme maailmassa jossa on luonnonmullistuksia ja sairauksia. Kaikki ei ole kaunista ja hyvää elämässämme. Ihmisellä on oltava kärsivällisyyttä, sanoi ystäväni. Jos odottaa jotain hyvää, ei koskaan odota liian kauan, sanoo toinen sananlasku.

Jos virittäydymme odottamaan hyviä asioita elämässämme, hoksaamme ehkä helpommin pienetkin merkit siitä, että hyvää aivan kuin varisee yllemme. Toisen ihmisen hymy on merkki hyvyydestä.

Maailma saattaa olla paha paikka monella tavalla, mutta sen sijaan että annamme pahuuden voittaa, virittäydytään ottamaan vastaan merkkejä hyvyydestä.

Habakukin kirjassa sanotaan:

"Näky odottaa vielä toteutumistaan, mutta määräaika lähestyy joka hetki, se hetki tulee vääjäämättä. Jos se viipyy, odota, näky toteutuu varmasti ja ajallaan".

Bloggailla suomeksi

Hei! Kirjoitan myös suomeksi. Tänne aion koota muun muassa Pyhäaamun mietteitä, joita olen puhunut Sisuradiossa vuosien aikana. 

Palailehan!