Pyhäaamun mietteet 2

Tuntuuko sinusta joskus siltä kuin eläisit jatkuvassa odotuksen tilassa?

Kunpa jo olisi ilta tai aamu tai perjantai tai maanantai tai varsinkin nyt, huomaan useinkin toivovani, että kevät jo tulisi pian! Sitä todella kaipaa valoa ja lämpöä! Tai ehkäpä istutkin jossakin lämpimässä maassa, ja todellakin kaipaat lunta ja kylmää – mikä täällä kalseassa pohjolassa, tuntuu aivan merkilliseltä toiveelta. Vaan muistan toki itsekin kaivanneeni lunta niin että olin melkein kipeä, yhtenä talvena, kun oli ollut pari lumetonta talvea peräkkäin.

Monesti ovat odotuksen aiheet vielä riippuvaisia monista eri tekijöistä, aivan kuin pitkinä ketjuina. Jos tapahtuisi näin niin sitten voisi käydä niin ja siitä seuraisi tämä asia, jota toivon.

On aika rankkaa elää sillä tavalla, aivan kuin puoliliekillä, koska ne ihanteelliset olosuhteet nyt eivät vielä ole sattuneet kohdalleen.

Oletko kuullut sanottavan, että se mitä oikein sydämensä pohjasta toivoo, tulee tapahtumaan?

Onko sinulla kokemusta siitä?

Lapsena ollessa, kun oikeen oli jotain toivonut, ja sitten sen sai lahjana vanhemmilta, voi sitä iloa! Ja jotenkin juuri se, että sitä lahjaa oli saanut odottaa, antoi ilolle syvyyttä, se oli sitäkin suurempaa.

Juttelin erään naisen kanssa. Hän on vuosikausia ollut sairaana. Kipuja ja vaikeuksia ja suruja  on ollut monella tavalla hänen elämässään. Hän ei puhu paranemisesta, jollakin tavalla hän on oppinut elämään sairautensa kanssa. Ihmisellä on oltava kärsivällisyyttä, hän sanoi. Hän oli kuullut puhuttavan eräästä klinikasta, jossa hoitomenetelmät olivat vähän erilaiset kuin mitä hän tähän mennessä oli kokenut, ja kotilääkäri oli luvannut kirjoittaa hänelle sinne lähetteen. Hän odotti ja toivoi sinne pääsyä.

Hän on ihminen, jolla on aina aikaa kuunnella. Valoisa ja lohduttava. Hän on ollut suurena tukena monelle ihmiselle, ja moni on tarvinnut hänen apuaan.

Ehkäpä juuri se, että hän on kokenut niin paljon vastoinkäymisiä, on antanut hänelle viisautta ja ymmärtämystä.

Joskus myös tapaa ihmisiä, jotka ovat katkeroituneet elämässään. Asiat ovat aina huonosti, olivat ne miten tahansa. Lasi on aina puolityhjä, eikä puolitäysi.

Paljon on kiinni omasta asenteestamme. Niin kuin sanotaan: ei se siitä ole kiinni miten asiat ovat, vaan siitä, miten ne ottaa.

Viktor Frankl, logoterapian perustaja sanoi: meillä on aina vapaus valita. Jos emme voi muuttaa olosuhteita, voimme muuttaa suhtautumistamme. Nähdä asiat uudella tavalla.

Elämme maailmassa jossa on luonnonmullistuksia ja sairauksia. Kaikki ei ole kaunista ja hyvää elämässämme. Ihmisellä on oltava kärsivällisyyttä, sanoi ystäväni. Jos odottaa jotain hyvää, ei koskaan odota liian kauan, sanoo toinen sananlasku.

Jos virittäydymme odottamaan hyviä asioita elämässämme, hoksaamme ehkä helpommin pienetkin merkit siitä, että hyvää aivan kuin varisee yllemme. Toisen ihmisen hymy on merkki hyvyydestä.

Maailma saattaa olla paha paikka monella tavalla, mutta sen sijaan että annamme pahuuden voittaa, virittäydytään ottamaan vastaan merkkejä hyvyydestä.

Habakukin kirjassa sanotaan:

"Näky odottaa vielä toteutumistaan, mutta määräaika lähestyy joka hetki, se hetki tulee vääjäämättä. Jos se viipyy, odota, näky toteutuu varmasti ja ajallaan".